the header image

H A L L I N K A I S E T Co. – ”Hakkuutyömaa”

H A L L I N K A I S E T  Co. – ”Hakkuutyömaa”
Kuvaaja: Veera Zetterberg

H A L L I N K A I S E T Co. — H A L L I N K A I S E T Co. – ”Hakkuutyömaa”


Tämä performanssi on arkistoitu, eikä sitä esitetä enää.

Kategoriat: Arkisto, Kehotaide, Liikelähtöinen performanssi, ja Työryhmä

Ensiesitys: 11.09.2009, Narinkkatori, Kamppi, Helsinki

Kesto: 5 tuntia

Internet: http://hallinkaiset.blogspot.com/

Video: http://www.m2hz.net/jaksot/hakkuutyomaa

Materiaalit: Koivurankaa, kirveitä, pokasahoja, sahapukkeja, moottorisahoja, raivoa jne...

Tilavaatimukset: Me emme hirveästi tilaa vaadi.../No special requirements

Synopsis

Hakkuutyömaa toteutettiin osana 600km-Performanssitapahtumaa.

Työskentelyalueeksemme rajasimme noin 20m x 20m alueen Narinkkatorilta. Helsingin kaupungin Katu- ja puisto-osasto sekä Rakentamispalvelun Luonnonhoitoyksikkö lahjoittivat käyttöömme ja vieläpä toimittivatkin paikalle veloituksetta 5 kuutiota koivurankaa. Heille siitä suuri kiitos!!Kokonaisuudessaan, laskentatavasta riippuen, noin kaksi-kolmikymmenpäisestä Hallinkaisryhmästämme hikiseen urakkaan osallistui yksitoista henkilöä. Näiden yhdentoista urhean lisäksi savottaamme osallistui Taiteilija Ilkka Juhani Takalo- Eskola, joka sahauksen ja puiden pilkkomisen ohella luki megafonin välityksellä valikoituja otantoja Pentti Linkolan tuotannosta; ”Maailmanloppu on jo ollut…”, ”Yleinen mielipide muodostaa lohduttoman hölmöilyn verkon.” Ja niin edelleen… Hakkuutyömaahan osallistui iloksemme myös Taiteilija Pekka Kainulainen kunnioittamalla esitystämme vahvalla tulkinnallaan megafonitse koivurunkojen päältä; ”Olkoot kotitieni tää, veteen piirretty viiva, veteen piirretty viiva”. Musikaalisimmat meistä (kaksi henkeä) ”joutuivat” tahdittamaan työskentelyämme  viululla ja urkuharmonilla.Paikalla oli henkilöitä myös Luonnonperintösäätiöstä. Mm. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Pentti Linkola sekä suojelujohtaja Anneli Jussila, jotka kertoivat kiinnostuneille toiminnastaan.

Tavoitteenamme, johon myös hienosti lähes ylsimme, oli pokasahoin pätkiä tuo mainittu viisi kuutiota ja halkoa se sitten kirvein. Myönnettäköön, että loppuvaiheessa jouduimme turvautumaan myös moottorisahaan, mutta tämä johtui lähinnä siitä, että vanhoihin kelpo sahanrunkoihin ei enää löytynyt kunnollisia uusia teriä rautakaupan hyllyiltä. Sitäpaitsi… Myönteistä oli, että moottorisahan ääni tuntui karkoittavan tehokkaasti liian innokkaasti halonhakkuuseen osallistujiksi änkeävät, kirveitämme hamuavat urbaanihumalikot, jotka ilmeisesti tunnistivat syvältä sisältään koivurunkojen, puuntuoksun, sahauksen ja kirveiden paukkeen herättämän uinuneen pikku Kallepäätalon ja savottajätkän…

Polttomerkitsimme valmiit klapit (H)- logolla ja lahjoitimme ne Luonnonperintösäätiölle. Luonnonperintösäätiön toimesta polttomerkityt klapit lahjoitettiin vapaaehtoisia lahjoituksia vastaan ohikulkijoille. (Joita paikan keskeisyydestä johtuen oli yllättävänkin hurjasti.)Näistä lahjoituksista ja lopuista klapeista saatujen vapaaehtoisten lahjoitusten yhteissumma nousi runsaaseen tuhanteen euroon,  jolla Luonnonperintösäätiö hankki haltuunsa ikimetsää, jossa eivät monitoimikoneet enää siis jyllää eivätkä möyryä. Hallinkaiset Co.:n nimiin merkittiin Lopelta kaistale ikimetsää, jonnetulemme ryhmänä suuntaamaan “Pyhiinvaellusretkien” kaltaisia nuotiopiiriretkiä.

Jokainen ryhmän jäsen sai toiminnastaan muistoksi Diplomin.