the header image

Arctic fox / Naali

Arctic fox / Naali
Eno Joensuu oneweekgallery by Reima Hirvonen 2010,photo Anne Pehkonen

Anne Pehkonen — Arctic fox / Naali


Tämä performanssi on arkistoitu, eikä sitä esitetä enää.

Kategoriat: Arkisto, Liikelähtöinen performanssi, Objektiperformanssi, Osallistava performanssi, ja Yksilötaiteilija

Ensiesitys: 09.12.2010, Tyhjä liikehuoneisto oneweekgalleryna, Eno Joensuu

Kesto: 1 tunti

Internet: http://anne-pehkonen.blogspot.com/

Materiaalit: sinikettuturkki, kierrätyksestä punainen pitkäpaita, punainen helmasta suikaloitu paita, punaiset sukkahousut, otsanauha punaisesta palmikoidusta t-paita kankaasta, puuhelistimet tehty oksanhaaroista, kaksi tussia rukkasnahan sisällä/blue fox fur coat, from recycling a long red shirt, red shirt that has a shredded hem, red tights, forehead collar out of red plaited shirt, wooden twig ring bells, two marker pens inside of leather skin.

Tilavaatimukset: Seinä tai ikkunatilaa kirjoittamista varten 4-8 neliötä/wall or window space, for writing required 4-8 square meters

Synopsis

1800 luvulla Naali, saameksi njalla, eli Suomessa varsin yleisesti. Sittemmin ihmisten turhamaisuuden vuoksi se metsästettiin käytännössä sukupuuttoon 1900-luvun alkuvuosina. Naali rauhoitettiin vuonna 1940.

Naali, njalla, napakettu on Suomessa äärimmäisen uhanalainen nisäkäs ja se pesi viimeksi Utsjoen Paistunturilla vuonna 1996.Vuonna 2010 havaittiin Sallan pohjoispuolella liikkuvan yhden naalin, se oli vuosiin ainoa ja ensimmäinen luotettava havainto naalista maassamme.

Naalin mahdollisuudet selviytyä ovat vaikeutuneet mm ilmaston lämpenemisen ja sen myötä ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Ravinnonsaanti on vaikeutunut myös poronhoidossa tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Naalista on olemassa myös luonnossa harvinaisempi sininen värimuoto, turkistarhoissa yleisesti kasvatettu sinikettu. Suomi on maailman toiseksi suurin ketunnahkojen tuottaja. Maamme turkistarhoilla kasvatetaan vuosittain yhteensä lähes neljä miljoonaa kettua, naalia, minkkiä, hilleriä ja supikoiraa. Turkistarhaukseen liittyy suuria eläinsuojelullisia, eettisiä ja ympäristöongelmia. Jatkuvasti kasvava joukko Euroopan maita on päätynyt lopettamaan turkistarhauksen tai osan siitä kansallisella lainsäädännöllä eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä.

Omalla performanssillani haluan ottaa kantaa turkistarhattoman Suomen puolesta. Performanssissani myyttisin elein pyydän anteeksi tuonpuoleisilta naalisukupolvilta ihmisten turhamaisuutta ja toivotan naalit tervetulleeksi Suomen luontoon.

Kuljen ympyrää ihmisten edessä pysähtyen neljään ilmansuuntaan kohti yleisöä ja nostan käteni etukautta ylös ja alas samalla helistäen puusta tehtyä oksanhaaraketjua. Lopuksi asetun etualalle ihmisten eteen. Helistäen kurkotan kohti taivasta ja nöyrryn äiti maalle kumartuen. Nousen ylös ja pujotan oksanhaaraketjun kaulaani. Hiljenen ja sanon Naali. Käännyn kohti ikkunaa ja alan kirjoittaa summittaisessa järjestyksessä koko ikkuna alan täyteen sanaa Naali.

Tilanteesta ja tunnelmasta riippuen tarjoan yleisölle mahdollisuutta osallistua kirjoittamiseen.